Nuorten syrjäytymisestä puhutaan nykyään enemmän ja avoimemmin kuin ennen, mikä on luonnollisesti hyvä asia. Toisaalta syrjäytyminen on nyt myös ajankohtaisempaa ja yleisempää kuin menneinä vuosina. Syyt, jotka johtavat nuorten syrjäytymiseen, ovat monitasoisia, ja niitä on olemassa aina yhteiskunnallisista tekijöistä yksilö- ja perhetason tekijöihin.
Monien syiden summa
Siihenkin, että nuorison syrjäytyminen on nyt entistä ajankohtaisempaa, on olemassa useita syitä. Yksi niistä on muutos työmarkkinoilla. Aikaisemmin nuoren oli helpompi löytää paikkansa siellä, mutta nykyään se on paljon vaikeampaa. Tämä ilmenee käytännössä niin, että kokonaan kouluttamattoman työvoiman tarve on nykyään täysin romahtanut.
Sen sijaan koulutus- ja tehokkuusvaatimukset ovat tärkeässä asemassa työmarkkinoilla, ja mikäli työnhakija ei pysty vastaamaan näihin odotuksiin, jää hän helposti kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Nuorten syrjäytymistä ja huono-osaisuutta onneksi tutkitaan paljon, ja esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tutkii ilmiön riskitekijöitä ja mekanismeja.
Jos nuori jää kokonaan ilman koulutusta, on kyseessä hyvin suuri riskitekijä myöhemmälle syrjäytymiselle. Mikäli menestys on peruskoulussa heikkoa, hän karsiutuu toisen asteen koulutusvaiheessa ja jää ulkopuolelle. Tällöin hänen asemansa työmarkkinoilla on hyvin heikko, mikä johtaa puolestaan työttömyyteen ja pitkittyneeseen työmarkkinoiden ulkopuolisuuteen.
Tutkimusten mukaan työttömyys ja toimeentulon ongelmat ovat huomattavasti yleisempiä vain perusasteen koulutuksen saaneilla kuin koulutetummilla nuorilla aikuisilla. Toisen asteen koulutuksen puuttuminen korreloi heikon toimeentulon ja työllisyyden lisäksi myös esimerkiksi fyysisen ja etenkin psyykkisen terveyden ongelmien kanssa sekä myös muiden elämänhallinnan ongelmien kanssa.
Kolme tekijää ovat ylitse muiden
Nuorten syrjäytymisen syyt voidaan karkeasti ottaen jakaa kolmeen ryhmään. Ensimmäinen merkittävä syy syrjäytymisilmiölle löytyy muuttuneista työmarkkinoista ja siitä, että lähes kaikki tarjolla oleva työ edellyttää jonkinlaista koulutusta. Toinen syrjäytymisen syy on löydettävissä koulumaailmasta ja yleensäkin lapsuusiän kasvuympäristöstä. Kolmas merkittävä syy nuorten syrjäytymiselle on puolestaan huono-osaisuuden ylisukupolvisuus, jonka kautta syrjäytyminen periytyy vanhemmilta lapselle.
Koulun merkitys on suuri
Nuori, joka on jäänyt koulutuspaikan tai työpaikan ulkopuolelle, on yleisesti ottaen vähintäänkin jonkinlaisessa syrjäytymisen riskiryhmässä. Poikkeuksia kuitenkin on tähän yleistykseen verrattuna. Kaikkien kouluttamattomien nuorten kohdalla olekaan tarpeellista nähdä heitä syrjäytymisvaarassa olevina, sillä kyseessä voi olla myös niin sanottu marginaalisaatio, jossa henkilö itse päättää jäädä tavallaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Monet nuoret myös valitsevat aikuistumisreittinsä totutusta kaavasta poikkeavasti, kuten käyttämällä muutaman vuoden maailmalla matkusteluun ja samalla siirtäen uravalinnat myöhempään ajankohtaan.
Koulu on joka tapauksessa tärkeässä osassa niin kehityksen ja kasvun tukijana kuin myös syrjäyttävänä tekijänä. Se, onko henkilöllä ollut koulussa hyvää vai huonoa menestystä, korreloi hänen myöhemmän elämänsä tilanteiden kanssa. Eräs merkittävä riskitekijä on myös kiusatuksi joutuminen kouluaikana.
Kodin ja lapsuuden merkitys on huomattava
Henkilön varhaislapsuuden elinolot ovat myös eräs merkittävä vaikutustekijä muun muassa hänen koulutusuransa valintaan, ja tätä kautta aikuisiän elinolosuhteisiin. Eräs ilmiö, joka on hyvä tunnistaa, on niin sanottu ylisukupolvisuus. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi toimeentuloon ja terveyteen liittyvät elintavat ja ongelmat ikään kuin periytyvät lasten vanhemmilta.
Mikäli nuori lisäksi joutuu kodin ulkopuolelle, on tällä usein suora yhteys hänen hyvinvointinsa puutteisiin erityisesti, jos sijoittaminen tapahtuu teini-ikäisenä, sillä he voivat usein huonosti aina pitkälle aikuisikään saakka. Kaikki epäsuotuisat olosuhteet ja tekijät kotona, kuten alkoholiongelmat, ovat epäsuotuisia tekijöitä lapsen myöhempää kehitystä ja hyvinvointia ajatellen.
Aikaisemman elämän merkitys syrjäytymiselle
Kun tutkitaan nuoren syrjäytymistä, on tärkeää ottaa huomioon hänen nykyisen elämäntilanteensa – sen hyvinvoinnin vajeet sekä näiden kasautuminen – sekä lisäksi myös se rooli, joka aikaisemmilla elämäntilanteilla on ollut. Aiemmasta elämästä löytyy aina selviämistä tukeneita ja syrjäytymisen riskiä kasvattaneita tekijöitä.
On olemassa siis myös suojaavia tekijöitä, jotka turvaavat kehitystä riskeistä huolimatta. Sellaisia ovat esimerkiksi läheiset ihmissuhteet, hyvät harrastukset ja harrastusmahdollisuudet sekä se, että ongelmiin puututaan ajoissa. Henkilön oma kokemus menestymisestä myös turvaa hänen kehitystään.
Huono-osaisuuden ylisukupolvisuus
Kun puhutaan huono-osaisuuden ylisukupolvisuudesta, sillä tarkoitetaan sitä, että ongelmat tavallaan periytyvät vanhemmilta lapsille. Kotona ja kasvuympäristössä koetuilla hyvinvoinnin ongelmilla on siis taipumuksena siirtyä lapsille ja heidän perheilleen. Tämä ketju muodostuu esimerkiksi erilaisten psykososiaalisten, biologisten, geneettisten ja sosioekonomisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta.
Lasten hyvinvointi on hyvin riskialtis perheen erilaisille ongelmille. Huono-osaisuuden ylisukupolvisuus on ongelma, joka koskee tietysti yksittäisiä perheitä ja ihmisiä, mutta kyseessä on myös laajempi sosiaalinen haaste. On myös huomattava, että monilla yhteiskunnallisilla seikoilla on vaikutusta asiaan. Eräs tällainen seikka on muun muassa yhteiskunnallisen tasa-arvon toteutuminen.
Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että lapsuusiän perheen olosuhteet luovat perustan ihmisen myöhemmälle hyvinvoinnille. Perheen tuki ja ja hyvinvointi korreloivat ihmisen myöhemmän hyvinvoinnin kanssa, ja vastaavasti perheen ongelmat ja erilaiset kuormittavat tekijät korreloivat henkilön myöhempien ongelmien ja syrjäytymisen kanssa. Perheen riskitekijöistä merkittävimpiä ovat vanhempien riitaisuus, alkoholismi, toimeentulovaikeudet, avioero, konfliktit ja väkivalta. Jos siis näitä tekijöitä vastaan pystytään suojautumaan, tarkoittaa se samalla kauaskantoista suojautumista syrjäytymistä vastaan.