Masennussattuu.com

Miten saada apua?

Masennus on hyvin yleinen sairaus, josta kärsii jossakin elämänsä vaiheessa viidesosa suomalaisista. Sairastumiseen liittyviä riskitekijöitä on olemassa useita, ja ne voivat olla niin perinnöllisiä kuin ympäristötekijöitäkin. Itsetunto-ongelmat, yksinäisyys, stressaavat tapahtumat elämässä sekä lapsuudenaikaiset traumat voivat olla syitä sairauteen. Lisäksi tupakan, alkoholin tai huumeiden käyttö saattaa altistaa masennukselle, mutta siihen voi kuitenkin sairastua aivan kuka tahansa myös ilman yhtäkään varsinaista riskitekijää.

Älä epäröi pyytää apua

Jatkuvaa alakuloisuutta tai masentuneisuutta kokeva saattaa pohtia, pitäisikö hänen hakea ulkopuolista apua. Jo näiden kysymysten miettiminen on usein hyvä peruste tilannearvion pyytämiseen terveydenhuollon ammattilaiselta.

Tärkeitä viitteitä siihen, että apua olisi syytä hakea, ovat myös tilanteen poikkeaminen aikaisemmasta, epätoivoiset ajatukset, toimintakyvyn selkeä muutos huonompaan suuntaan sekä läheisten huolestuneisuus. Masentunut ei aina itse sisäistä tilanteen vakavuutta, joten perheen ja ystävien näkökantojen kuuntelu todella kannattaa.

Elämän kivikoista ei aina selviä omin voimin

Masentuneisuuteen ja masennustiloihin saattaa liittyä laukaisevina tekijöinä erilaisia stressitilanteita. Usein mielialaongelmiin ja avun hakemiseen johtavat esimerkiksi läheisen kuolema tai vaikea sairaus, onnettomuudet ja tapaturmat, oma sairastuminen tai vammautuminen. Vaihtoehtoisesti avioero tai muu tärkeän ihmissuhteen päättyminen, työttömyys ja taloudelliset vaikeudet sekä suuret elämänmuutokset voivat laukaista muutoksen. Monista elämään kuuluvista vaikeuksista selviämiseen saattaa tarvita ulkopuolista tukea, ja siinä ei ole mitään häpeiltävää.

Masennustilat, jotka liittyvät tiettyyn elämäntilanteeseen, ovat yleensä lyhytkestoisia. Oireet kehittyvät tavallisesti kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun niitä aiheuttanut stressitekijä on ilmaantunut ihmisen elämään. Tällaisissa tilanteissa koettavat oireet voivat aiheuttaa suurtakin haittaa hyvinvoinnille, sosiaalisille suhteille ja elämänhallinnalle. Akuutin häiriön kesto on alle kuusi kuukautta, kroonisen taas yli kuusi kuukautta.

Mistä apua masennukseen?

Jos tuntee, että normaali ajoittainen alakulo on lipsumassa tai on jo lipsunut masennuksen suuntaan eikä keskustelu läheisten kanssa tunnu riittävän solmujen avaamiseen, ulkopuolisen avun piiriin kannattaa ehdottomasti hakeutua. Yhteyttä voi ottaa terveyskeskus- tai työterveyslääkäriin, joka arvioi tilanteen ja kirjoittaa tarvittaessa lähetteen joko psykologille tai psykiatriselle poliklinikalle.

Masennuksen merkittävimpiä hoitomuotoja ovat psykoterapia ja lääkehoito. Siinä, missä lievä masennus saattaa olla mahdollista nujertaa lyhyellä terapiajaksolla, voi vaikean masennuksen päihittämiseen tarvita lääkehoitoa vuosienkin ajan kestävään intensiiviseen terapiaan yhdistettynä. Vakavastakin masennuksesta voi kuitenkin parantua, joten apua ei ole syytä jättää hakematta missään tilanteessa. Paranemisprosessi kysyy usein aikaa, voimia ja viitseliäisyyttä, mutta lopputulos palkitsee.

Vertaistuki voi auttaa parantumaan

Moni masennuksen kanssa kamppaileva hyötyy erilaisista vertaistukiryhmistä, jotka pyörivät usein vapaaehtoisten vetäminä. Ryhmissä potilaat kohtaavat toisiaan ja vaihtavat ajatuksia sekä kokemuksia niin itse sairaudesta kuin sen hoitamisestakin. Toisinaan omaan kokemukseen perustuva neuvo voi olla ehkä hieman etäiseltä tuntuvan lääkärin lausuntoa arvokkaampi.

Keskustelu ja ajatusten vaihto ovat vertaisryhmissä merkittävässä roolissa, mutta niihin mahtuu usein muutakin toimintaa. Ryhmä voi harrastaa yhdessä käymällä esimerkiksi erilaisissa kulttuuritapahtumissa ryhmän jäsenten toiveista riippuen. Mieluisa tekeminen ja porukassa oleminen auttavat toipumisessa ja kohottavat mielialaa.

Vertaistukiryhmän etu ystävien ja muiden läheisten kanssa keskusteluun ja puuhasteluun nähden on se, että jokainen ryhmän jäsen on tai on ollut samassa tilanteessa. Tämä vähentää huolta siitä, ettei tulisi ymmärretyksi tai kuulluksi ja osoittaa monelle, että vaikeastakin tilanteesta voi päästä yli. Tällaisessa ympäristössä tulee olo, että sairauden päihittäminen ei ole mahdotonta.

Milloin apua kannattaa hakea?

Kynnys avun hakemiseen voi käytännössä olla hyvinkin korkea, vaikka teoriassa tietäisikin, mitä tehdä. Moni masentunut vähättelee omia oireitaan tai saattaa kokea, ettei ole avun arvoinen. Joku taas karttaa avun piiriin hakeutumista, koska kuvittelee sen automaattisesti tarkoittavan vuosikausien sitoutumista terapiaan ja väkisin annettavia lääkekuureja. Tällä tavalla ei kuitenkaan suinkaan aina tapahdu, vaan lyhytkestoinenkin hoito – vaikka vain muutaman terapiakäynnin muodossa – voi olla suureksi avuksi. Lääkitystäkään ei välttämättä suositella, vaikka se vakavissa tapauksissa usein onkin välttämätön lisä terapian ja mahdollisten muiden hoitomuotojen rinnalle.

Yksin kärsiminen on yhtä kaikki turhaa ja jopa vahingollista, sillä ilman ammattiapua tilanne yleensä vain pahenee. Avun hakemista ei siis kannata turhaan jahkailla. Tilanteen vakavuuden arvioiminen itse saattaa olla vaikeaa, mutta jotkin oireet ovat selkeitä merkkejä siitä, että ulkopuoliseen apuun voisi olla syytä tukeutua.

Hae apua seuraavissa tilanteissa:

  • Koet jatkuvasti voimakkaita tunnekuohuja etkä tunnu pääsevän asioista yli. Voimakkaat vihan, alakulon ja raivon tunteet ovat silloin tällöin normaaleja kenelle tahansa. Masentuneella todellisuudentaju saattaa kuitenkin hämärtyä ja negatiiviset tunneryöpyt ottavat vallan niin, että vaikutukset heijastuvat kaikkialle elämään.
  • Tarvitset päihteitä tai lohtusyömistä jaksaaksesi arjessa. Riippuvuudet kätkevät usein alleen tunteita, jotka olisi hyvä ottaa käsittelyyn. Jos eteenpäin jaksaakseen tarvitsee esimerkiksi alkoholia, on tilanne mitä ilmeisimmin riistäytynyt käsistä.
  • Huomaat jättäneesi sinulle tärkeät jutut pois elämästä. Jos aiemmin iloa tuottaneet asiat ja harrastukset eivät enää kiinnosta, ja energia ei riitä ihmissuhteiden hoitamiseen, ammattiapu voi olla paikallaan.
  • Läheisesi ovat sinusta huolissaan. Perhettä ja ystäviä kannattaa kuunnella, sillä he haluavat varmasti aidosti parastasi ja saattavat huomata käytöksessäsi ja muuttuneessa mielialassasi piirteen, joka sinulta itseltäsi on jäänyt tietoisesti tai alitajuisesti vähemmälle huomiolle. Jos läheinen ihminen ilmaisee sinulle huolensa, kuuntele häntä.