Masennussattuu.com

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö on mielenterveyden sairaus, jossa vuorottelevat vahvat, poikkeukselliset tunnetilat jaksoittain esiintyen. Mieliala voi olla joko poikkeuksellisen kohonnut tai laskenut – tällaisissa tilanteissa puhutaan masennus- ja maniajaksoista. Välissä on myös joko täysin oireettomia tai lieväoireisia vaiheita.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö onkin pitkäaikainen mielenterveydellinen sairaus, joka on myös vahvasti perinnöllinen. Aiemmin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä puhuttiin myös maanis-depressiivisyytenä. Tarkkoja syitä sairauden taustalla ei vielä toistaiseksi tunneta.

Diagnoosin saaminen voi viedä aikaa

Kyseessä on suhteellisen hankalasti diagnosoitava sairaus, jonka tunnistamiseen voi kulua pitkä aika. Se on joka tapauksessa pitkäaikainen sairaus. Koska jaksoittain esiintyvät mania- ja masennuskaudet voivat olla pidemmän ajanjakson aikana, se luonnollisesti luo omat haasteensa sairauden tunnistamisessa ja diagnosoinnissa. Aikaa oireiden alkamisen ja diagnoosin välillä saattaa hyvinkin kulua useita vuosia.

Lisäksi masennusjaksoa voi olla vaikea erottaa niin sanotusta perinteisestä masennuksesta. Pitkään jatkunut masennuskausi on kuitenkin tavallisin syy lääkärin vastaanotolle hakeutumiseksi. Usein kaksisuuntaista mielialahäiriötä hoidetaankin ensin masennuksena, ennen kuin ajan saatossa saadaan enemmän tietoa ja tarkempi käsitys oireiden kokonaiskuvasta. Vaikka masennus on tavallisempi syy hakeutua lääkärin vastaanotolle, ovat maniajaksot kuitenkin usein helpommin tunnistettavissa.

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvän maniajakson oireita

  • Kiihtyneisyys ja yliaktiivisuus
  • Poikkeuksellisen kohonnut ja pitkään jatkunut kohonnut mieliala
  • Ajatuksen riento ja keskittymiskyvyn puute
  • Vähentynyt unentarve
  • Lisääntynyt puheliaisuus
  • Lisääntynyt toimeliaisuus
  • Estottomuus sosiaalisissa tilanteissa
  • Riskinotto

Maniajakson aikana ihmisellä menee yksinkertaisesti hieman liian kovaa kaiken suhteen. Mieliala on poikkeuksellisen kohonnut, ja kaikki tuntuu mahdolliselta. Tämä tila johtaa poikkeuksellisen suureen riskinottoon, ja sitä kautta myös toisinaan huonoihin päätöksiin. Itseluottamus on jopa ylikorostunut, ja henkilö uskoo vakaasti omiin kykyihinsä ja osaamiseensa.

Tyypillistä on, että maniajakson aikana ihminen tekee asioita, joita ei normaalitilanteessa terveenä tekisi. Ihminen ei harkitse loppuun asti tekemisiään, mikä voi johtaa vaikeisiinkin tilanteisiin, joista esimerkkejä ovat taloudelliset vaikeudet ja ihmissuhdeongelmat. Lisääntynyt toimeliaisuus saa ihmisen aloittamaan useita projekteja samanaikaisesti ilman asioiden loppuun asti viemistä. Ajatus harhailee, ja yhteen asiaan kerrallaan on vaikea keskittyä. Maniajakso voi kestää muutamista viikoista kuukausiin.

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvän masennusjakson oireita

Koska kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvän masennusjakson oireet ovat hyvin samankaltaisia kuin tavanomaisen masennuksen, on niitä hyvin vaikeaa erottaa toisistaan. Oirekuvaltaan ne siis muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Mikäli kaksisuuntainen mielialahäiriö alkaa masennusjaksolla, on sairauden tunnistaminen erittäin vaikeaa, ja usein vaihe luokitellaan tavanomaiseksi masennukseksi.

Hoidon kannalta oikean diagnoosin tekeminen olisi kuitenkin erittäin tärkeää, sillä hoidettaessa kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksoa tavanomaisena masennuksena saattaa tilanne jopa pahentua. Masennus on vaarassa kääntyä maniaksi tai taudinkuva muuttua, jos kaksisuuntaista mielialahäiriötä hoidetaan pelkästään masennuslääkkeillä.

Masennukseen liittyy alentunut mieliala sekä selvästi vähentynyt mielenkiinto tai mielihyvä. Sitä sairastava tulkitsee asioita hyvin negatiivisesti ja näkee sekä kokee pienetkin ponnistelut ylitsepääsemättöminä ongelmina. Sairauteen liittyy myös unihäiriöitä, ruokahaluttomuutta, kyvyttömyyttä päätöksentekoon, toivottomuuden ja arvottomuuden tunteita sekä itsetuhoisia ajatuksia.

Tavanomaisen masennuksen ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvän masennusjakson välillä on todettu myös joitakin eroja esimerkiksi keston ja oireiden suhteen. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvän masennusjakson oireisiin voi kuulua myös joitakin tavanomaiselle masennukselle epätavallisia oireita, kuten ruokahalun kasvua, lihomista ja liikaunisuutta. Masennusjaksot saattavat lisäksi olla kestoltaan hieman lyhyempiä.

Sairaudella on kaksi alatyyppiä

Kaksisuuntaisella mielialahäiriöllä on kaksi erilaista alatyyppiä, joiden erot löytyvät maniajakson vaiheen luonteesta. Tyypin I kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä masennuksen lisäksi sairauteen liittyvät selvät maniajaksot. Tyypin II kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä maaniset jaksot eivät koskaan yllä manian tasolle, ja tällaisista tilanteista yleensä puhutaan hypomaniana.

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy usein myös oireettomia tai lieväoireisia jaksoja, mutta myös sekamuotoisia vaihteita, joiden aikana manian tai hypomanian ja masennuksen jaksot vaikuttavat samanaikaisesti tai vaihtelevat tiheästi. Harvinaisempi versio kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä on sairauden muoto ilman masennusjaksoja.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on elinikäinen sairaus

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on yhtä yleinen naisilla kuin miehillä. Se puhkeaa tavallisesti nuorena aikuisena 15-35-vuotiaana. Kyseessä on elinikäinen sairaus, johon ei toistaiseksi ole olemassa parannuskeinoa. Kun sairautta hoitaa, voi sen kanssa kuitenkin elää normaalia elämää eikä sen tarvitse rajoittaa tekemisiä kovinkaan paljoa. Hoidolla pyritään estämään sairausjaksot ja pitämään oireet poissa.

Hoitosuunnitelmaa on tärkeää noudattaa

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa lääkehoidolla on keskeinen rooli. Lääkkeellisellä hoidolla vaikutetaan aivojen välittäjäaineisiin, dopamiiniin ja serotoniiniin, ja siten pyritään vaikuttamaan keskushermoston toimintaan. Lääkkeellisen hoidon tärkein rooli on pyrkiä estämään sairausjaksojen toistuminen. Kyseessä onkin sairaus, joka vaatii yleensä jatkuvaa lääkkeellistä hoitoa.

Sairauden hoidon kannalta on tärkeää, että potilas hyväksyy sairauden osaksi itseään ja elämäänsä, sillä vain pitkäaikaisella lääkityksellä voidaan hallita sairastumisjaksojen toistumisia. Sairautta on ongelmallista hoitaa, mikäli potilas ei hyväksy lääkkeellistä hoitoa tai ei sitoudu siihen. Erityisesti oireettomina ajanjaksoina lääkkeellinen hoito saattaa joistakin tuntua tarpeettomalta, mutta sillä pyritään nimenomaan sairausjaksojen ehkäisyyn. Lääkkeellinen hoito on siis ehdottoman tärkeä ja perusteltu myös oireettomina jaksoina.